ATLAS -ralli

Lintuatlas -ralli viikonloppu on takana ja Kuhmon mantereelle tullut uutta väri. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille harrastajielle. Erityisesti Kainuun ulkopuolelta tulleille.

Retkeilin ensimmäisen rallipäivän kaakkoisosassa kuntaa ruuduilla 709:363 ja 710:363. Aamu oli hiljainen aina 3:3o asti, jolloin auringonnousun myötä alkoi lyhyt laulukausi. Martinvaaralla ja Mieronvaaralla oli linnut yllättävän hyvin äänessä. Erityisesti tiltaltit ja peukaloiset tuntuivat innostuneen laulamaan. Molempia löytyi reilut kymmenen yksilöä.


Päivän kohokohta oli Mieronvaaralta heti aamusta löytynyt pikkusieppopoikue. Poikasiaan ruokkineen parin koiras oli vielä komea vanha +2kv lintu. Samalle paikalle kuului myös idänuunilintu, joten päivä alkoi mukavasti. Käytin hetken kuvaamiseen, mutta aamuvalo ei vaarakuusikossa vielä riittänyt pysäyttämään linnun liikettä.

Sitten eteläisempään ruutuun, josta löytyi yksi retken tavoitelajeista eli sinipyrstö. Tukkavaaran rinnettä kävellessä tuli atrappia ihmettelemään ensin poikanen ja perässä emo. Parin sadan metrin päässä oli vielä toinen reviiri, joten suojelualueen ulkopuolisen metsän säilyminen olisi tärkeää.

Aamupäivän edistyessä ja ilman lämmetessä hiljentyi luonto täysin. Oli pakko siirtyä tutkimaan vain soita ja lampia. Yritin vielä pohjoisempaan ruutun pyrstöä, mutta vanhassa metsässä ei liikkunut tai laulanut yhtään mitään. Järvet ja suotkin olivat melko köyhiä, joten heinäkuun puolivälin retkeily tuntui välillä jopa työltä.

Toisena päivänä minulle sattui ruudut Kuhmon länsiosasta Vuosangan ampuma-alueen ja Ylä-Vieksin alueelta. Ylä-Vieksi oli valmiiksi kohtalaisen hyvin selvitetty, joten keskityin puhtaasti toiseen ruutuun. Samassa ruudussa olivat kartoittamassa myös Tuomas Seimola ja Jukka Hintikka. Yhdistelmä osoittautui tehokkaaksi ja ruudun selvitysaste hyppäsi satunnaishavainnoista hyvin selvitetyksi.

Sattuipa kohdalleni yksi vuodarikin, kun pikkulepinkäispoikue päivysti risukasalla ja sen ympäristössä. Samalla rydöllä oli aikaisemmin ollut käenpiikapoikue, joten pitänee lisätä kasa Tiiran lintupaikkoihin ;-) Sinipyrstöä en alueelta löytänyt, vaikka ahkerasti metsiä komppasinkin. Tulipa välillä käveltyä vanhaa metsää 1-1,5 ilman yhtään lintuhavaintoa.

Vielä olisi muutama päivä aikaa tehdä Atlasta ennen kuin luonto täysin hiljenee. Ei kai auta, kuin lähteä lauantaian Kuhmon pohjoisosaan, jossa on huonosti tutkittuja ruutuja...

Sinipyrstöjä

Tämä vuosi jää mieleen lähinnä vanhan metsän lajien suuresta määrästä. Erityisesti sinipyrstöjä on todella runsaasti. Kainuussa on lienee satoja ellei tuhatkin sinipyrstöä.

Kevään ensimmäisen sinipyrstön löysin vahingossa 11.toukokuuta, kun Suomussalmen Juntusrantaan mennessä pysähdyin lukemaan karttaa. Avoimesta ikkunasta kuului tuttu laulun säe, ja lyhyt kävely paikalla olleeseen vanhaan metsään varmisti laulajan vanhaksi +2kv koiraaksi.


Sen jälkeen en kerinnyt retkelle vaarakuusikoihin, ennen kuin 23.toukokuuta KLY:n sinipyrstöretkelle Hyrynsalmen Peuravaaralle. Aamu olikin yhtä pyrstöä - löysimme peräti 14 koirasta ja 4 naarasta. Peuravaara on upea kuusikko, jossa parhaaseen laulajarinteeseen pääsee autolla.


Puolangalla 25.kesäkuuta lintukartoitus keikan päätteeksi menin nopealle kierrokselle Kuirivaaran vanhan metsän alueelle. Olin valvonut reilut 1,5 vuorokautta ja kävellyt muutaman kymmenen kilometriä, mutta Kuirivaaran Atlas-ruudusta puuttui vielä sinipyrstö. Puolangan vaarajakso on erinomaista sinipyrstöaluetta niiltä osin, miltä metsää ei ole keritty raiskata. Onneksi suurin osa jäljellä olevasta vanhasta metsästä on nykyään Naturassa ja siten "EU:n suojeluksessa". Suomen valtion omaan suojeluun ei nykyisessä tuuliviiri politiikassa voi ollenkaan luottaa. Tästä hyvänä esimerkkinä mm. koskiensuojelun ympärillä käytävä keskustelu, missä rahan ja taloudellisen edun perässä juoksijat pyrkivät tuhoamaan viimeisetkin rakentamattomat kosket.
En ollut edes päässyt UKK-reittiä pitkin vanhan metsän alkuun, kun edestä kuului sinipyrstön laulua. Kun pääsin linnun laulupaikalle, kuului sen vierestä myös toinen laulaja. Molemmat linnut olivat nuoria 2kv koiraita. Nopeasta onnistumisesta innostuneena piti sitten mennä vielä kävelemään lakialueelle, josta löytyikin useita uusia reviirejä ja mukavana lisänä myös lentopoikue. Lakialueen keskellä olleet linnut olivat kaikki vanhoja koiraita, joten parhaat ja halutuimmat paikat lienevät lakialueen keskellä. Päivään tyytyväisenä lähdin kohti Kajaania, jossa hyvin ansaittu uni vei lopulta voiton päivän kuvasaaliin perkaamisesta.

Kesän retkeilyä

Tässä sitten kokeillaan, tulisiko tänne kirjoitettua Kainuun alueella tapahtuvasta linturetkeilystäni useammin kuin kerran vuodessa.

Tämän vuoden maastopäivät ovat työn osalta ohi. Pari kuukautta maastossa onkin ihan tarpeeksi. Nyt voi sitten valita päivän ja paikan, kun menee maastoon vain harrastamaan. Taisi olla viimeiset työt lintujen parissa - ainakin nykyiselle työnantajalle, joka arvostaa enemmän tutkintoa kuin osaamista. Parasta on siis keskittyä vain siihen, mistä maksetaan - valtiolla siis tutkinnosta!

Kesä on mennyt nopeasti, vaikka säät ovat välillä kiusanneet maastossa liikkujaa. Kamera on kulkenut mukana niin tuulessa kuin tuiskussa, mutta aikaa keskittyä jonkin kohteen kuvaamiseen ei ole ollut. Joitain mukavia räpsyjä on kuitenkin tullut otettua, kun jokin lintu on ollut kesymmän puoleinen.


Havaintoja

Harvinaisuudet eivät ole kiusanneet minua tänäkään vuonna. Lähinnä olen siis saanut keskittyä poimimaan muiden löytämiä lajeja. Yölaulajakuuntelun päätteeksi löysimme kuitenkin KLY:n retkiporukan kanssa niittysuohaukan. Nopeasta tilanteesta saatiin onneksi määrityskuvatkin, joten Kainuun 2. hyväksytty havainto lajista näki päivänvalon.



Muita mukavia haviantoja ja tapahtumia on kuitenkin riittänyt. Varsinkin kesän ensimmäinen tyyni ja lämmin yö 10.-11.6., jonka vietin veneillen Suomussalmen Juntusrannassa, on jäänyt mieleen. Upeita valoja ja öisen luonnon äänet, jotka pitävät aisit valppaina. Lintujen lisäksi näkyi vielä minkki ja saukkokin, joista molemmista sain vielä kuvat muistojen albumiin.