Muistoja kesältä, osa 2

Toukokuun 30. päivä tuli puhelimeen viesti pikkutiirasta Vaalan Painuanlahdella. Soitin Kannisen Arille, joka oli havinnut linnun, että oliko lintu hyvin nähty ja paikallisen oloinen. Ari kertoi linnun olleen hyvin näkyvissä lähellä tornia, joten kamppeet kasaan ja menoksi.

Olin Painunalahdella noin tunti ilmoituksesta. Paikalle olivat ennättäneet myös muutamat muut Kainuun pinnoista kiinnostuneet, joten linnun etsiminen alkoi. Sopivaa kandia pikkutiiraksi ei kuitenkaan näkynyt ja osa porukasta kävi kiertämässä muita läheisiä kohteita, joilla tiira olisi voinut olla paikallisena.

Hannulla oli kiireitä ja hänen täytyi jatkaa matkaansa, mutta me muut paikalla olleet suuntasimme kulkumme kävelemään rannalle. Hetken kävelyn jälkeen huomasin kohti lentävän pienen tiiran, joka ohitti meidä melko läheltä - siinä se oli! Ilmeisesti lintu nousi esiin jostain kaislikon takaa lepopaikastaan, kun kävelimme rantaviivaa pitkin. Linnun lentoreitti meni lähempää Tervon Aria ja Ruuskasen Jounia, joten heillä tiira ruudulla hieman isompana, mutta muistokuvan sain itsekin.

Muistoja kesältä, OSA 1

Kävimme Pekan, Mairen ja Juhon kanssa retkeilemässä Puolangalla 22.-23.6. Atlas -kartoituksen ja pohjantikkakuvauksen lisäksi käytimme hetken Kuirivaaran takaa löytyneen lapinuunilinnun kuvaamiseen.

Lintu löytyi, kun sen laulu kuului avoimesta auton ikkunasta. Koiras oli jatkuvasti äänessä ja sitä kuvatessamme myös naaraslintu kävi hetken näytillä. Linnun reviiri ei poikennut tavallisesti koivuvaltaisesta vanhasta hakkuuaukeasta. Eli lajin voi löytää Kainuussa lähes mistä tahansa.

Reviirin läpi meni vanha metsäautotie, jonka reunapuissa kuvasimme lintua pariin otteeseen yhteensä noin tunnin ajan. Koska minulla ei aikaisemmin ollut lajista kuvia ollenkaan, tuli lajikuviin huomattava parannus!

Viitatiaisia edelleen

Viitatiaisia löytyy lintulaudoilta edelleen, vaikka kovat pakkaset ovat jatkuneen jo muutaman viikon. Kävin Nakertajassa etsimässä viitatiaisia, koska ensimmäisellä kävelyllä niitä ei sieltä löytynyt ja toisella kertaa heti reitin alkupäästä useampikin. Ehdin tänään tehdä vain lyhyen kierroksen, mutta löysin viitatiaisia kolmesta eri kohdasta - onko kyseessä 1, 2 vai 3 eri lintua on mahdotonta sanoa. Epäilen kuitenkin, että niitä oli vähintään kaksi.
Kaksi linnuista löytyi atrapin avulla ja kolmas sattui vahingossa kohdalle, kun kuvasin pyrtötiaisia suuresta tiaisten sekaparvesta.
Urpiaisia näkyi useita pieniä parvia, suurimman ollessa noin 50 yksilöä. Yhtään vaaleaa tundraurpiaiskanditaattia ei kuitenkaan sattunut kiikariin.
Varpusparvissa on nyt lähes joka paikassa seassa pikkuvarpusia, joiden syksyinen kova vaellus toi lajia Kainuuseen ennätyksellisen paljon. Tavallisia varpusiakin tuntuu Nakertajan alueella olevan onneksi vielä reilusti. Useita yli kymmenen yksilön ryhmiä on löytynyt eri puolilta aluetta viimeisen kolmen viikon aikana.

Juttelin kulkiessani paikallisen asukkaan kanssa, joka kertoi myös nähneensä pyrstötiaisia. Samalla hän kertoi myös harmaapätikan käyneen hänen ruokintapaikallaan koko viime talven ajan.

Psiii sta

Flunssan painaessa päälle jäi hiihtolenkki väliin. Kävin kuintekin lyhyen, vajaan tunnin, happihyppelyn kävelemässä lintuja etsien. Kävelin pätkän samaa reittiä, josta pari viikkoa sitten en löytänyt viitatiaisia, vaikka etsin pari kolme tuntia. Suvantola - Nakertaja alueen pusikot kuitenkin olivat niin lupauksia herättävät, etteivät ne voineet olla tyhjiä.

Ensimmäisessä tiaisparvessa ei nytkään ollut lupauksia herättäviä ääniä. Jatkoin matkaa ja 300 metrin jälkeen löytyi toinen parvi. Vieläkään ei lupaavia ääniä, joten puhelin esiin ja atrappi soimaan. Noin 30 sekunnin kuluttua paikalle tulikin viitatiainen ja vähän ajan päästä ainakin kaksi lisää. Parvi oli iso ja laajalla alueella hajallaan, joten lintuja saattoi olla useampiakin.

Eli sopivia ruokintapaikkoja tutkien asuinalueiden reuna-alueilta sekä järvien ja jokien rantapusikoista ja niiden ympäristöstä viitatiaisia kyllä löytyy. Yhdellä kävelyllä ei löydä linnuista kuin osan, joten paljonko lintuja meillä oikein on?

Ruokintapaikat...

Talvi otti otteen Kainuussa. Lumivaippa on yhtenäinen ja vain muutaman järvet ovat enää sulana. Viimeiset sulapaikat kannattaakin nyt katsastaa tarkasti, jotta loppusyksyn viivyttelijät saadaan kirjoihin.

Nyt on viimeinen hetki aloittaa lintujen ruokinta, jos aikoo saada sille talveksi jotain poikkeavaa talvehtijaa. Ilman katkeamatonta ruokatarjontaa satunnaiset talvehtijat menehtyvät nopeasti pakkaseen.

Kiersin eilen lauantaina melko pitkän kävelylenkin Teppana - Suvantola - Nakertaja alueella. Tiaisia oli alueella paljon, mutta yhtään viitatiasta ei kohdalle sattunut. Luulen niitä Suvantola - Nakertaja alueella olevan kuitenkin useampikin, niin hyvältä alue lajin kannalta näytti. Talitiaisia oli mielestäni selvästi tavallista enemmän. Useita n. 20 yksilön parvia sattui reitilleni ja lisäksi monilla ruokinnoilla oli muutamia yksittäisiä yksilöitä ruokailemassa. Hömötiaisia näin vain muutaman, vaikka niiden pesintä onnistui kesällä todella hyvin. Lienevätkö vielä suurelta osin metsissä, kun ei kerran taajamasta löytynyt.

Pikkuvarpunen rynnisti syksyllä Kainuuseen suurella massalla. Eilisellä kierroksella näin lajin kolmessa paikassa, joista yhdessä pariskunta oli koristelemassa talvipesäänsä joulukuntoon. Moista näkyä ei olisi vielä viimevuonna uskonut näkevänsä täällä.

Urpiaisia ja vihervarpusia näkyi vielä leppäpusikoissa ruokailemassa, joten niitä jäänee talvehtimaan meille jonkin verran. Nyt olisi hyvä aika käydä kiertämässä kaatopaikkojen rikkaruohokasvustot - tiedä mikä ihmelaji sieltä vielä löytyisi.

Sunnuntaina Kirjastonrannan ruokintapaikan vieressä oli oheinen tikli, jonka huomasin automaattia täyttäessä. Eli yllättäviä kavereita löytyy välillä ihan vahingossakin... Taisi olla vasta kolmas tai neljäs sponde -havainto lajista minulle Kainuussa.

Viitatiaisia

Erilaisia harvinaisia lintuja on kesällä 2010 nähty Suomessa todella runsaasti. Kainuussa vastaavaa harvinaisuusaaltoa ei ole havaittu. Mikä johtuu suurelta osin laiskasta harvinaisuuksien etsimisestä. Rönkön Hannu on tainnut olla ainoa, joka on edes hieman panostanut tuolle saralle tänävuonna.

Syksyllä Suomeen tulleen viitatiaisten massavaelluksen reitille Kainuu kuitenkin osui niin hyvin, että laiskallakin etsimisellä laji oli helposti löydettävissä. Itse retkeilin lokakuun alussa 5 päivää, jona aikana tein lajista 4 havaintoa. Ensimmäinen kylläkin oli vain äänihavainto, mutta itse sitä kuitenkin varmana lajihavaintona pidän - vaikka en paperia siitä rustaakkaan.

Kaikkiaan Kainuussa on liikkunut syksyn aikana ilmeisesti vähintään satoja viitatiaisia, kun huomioi alueemme olemattoman havainnointitehon. Ruokintapaikoilta on nyt Kajaanista loka-marraskuun aikana ilmoitettu 7 yksilöä. Tuo määrä on lienee jossain 1-5% välillä Kainuun alueella ruokinnoilla käyvistä viitatiaisista. Pihabongaus voi tuoda tullessaan siis yllätyksen, jos ihmiset katsovat tarkkaan lintulaudalla vierailevat hömötiaisen näköiset kaverit. Itse aion keskittyä lajin etsimiseen Kajaanin alueelta, mutta muidenkin kuntien lajistoon se olisi mukava saada.

Jospa taas

Jaahas, pitkästä aikaa taas sellainen olo, että tekee mieli kirjoittaa jotain verkkoon. energiataso on ollut matalana jo pari vuotta, joten kaikki asiat ovat vielä siinä pisteessä, missä ne olivat syksyllä 2008.

Lintuvuosi 2010 oli ja meni. Kainuussa retkeily oli välillä aktiivista ja välillä taas vaikutti, ettei kukaan liiku lintuja etsimässä. Itse keskityin kesällä 2010 puhtaasti Lintuatlakseen. Siihen menikin sitten kaikki vapaa-aika ja perheen ruokaan tarkoitetut rahat ;-) Onneksi apua saatiin toisten alueiden harrastajilta ja omat aktiivimmekin innostuivat ilmoittamaan havaintoja aikaisempia vuosia paremmin. Kainuun Atlas on nyt parempi kuin kaksi edellistä yhteensä.

Kilometrejä kertyi itselleni jonnekin 6000-10000 väliin riippuen siitä, mitkä retket voi laskea Atlas-retkiksi. Uuden auton myötä, jossa on ilmastointi, oli retkeily helteessäkin inhimillistä. Varsinkin, kun pyrin käymään ruutujen kosteikot ja suot läpi, jotta suolajiston esiintyminen saataisiin paremmin ajantasalle. Seuraavassa tutkimuksessa, jos sellainen tulee, keskityn noin 10 ruutuun ja jätän bensan polttamisen muille. Vaikka samalla tässä tietenkin tulee kotiseutu tutuksi, kun kiertää noita "ei niin hyviä lintualueita".

Kaakkoisia lajeja oli tullut Kainuuseen reilusti. Esimerkiksi idänuunilinnulla oli ennätys esiintyminen ja niitä tuntui olevan jokaisessa sopivassa paikassa. Myös viitakerttusia ja sinipyrstöjä oli selvästi keskimääräistä enemmän. Sinipyrstöt olivat vuodesta 2009 poiketen lähes kaikki 2kv lintuja, joten kuvaamisen jääminen olemattomaksi ei harmita kovin paljoa näin jälkikäteen.
Lintujen pesinnät olivat menneet selvästi paremmin kuin muutamana aikaisempana vuonna ja poikueita näkyi runsaasti ja ne olivat isoja. Erityisesti huomiota herätti pohjansirkku- ja hömötiaispoikuiden määrä, joka oli moninkertainen normaaliin verrattuna. Liekö hömötiaisen kohdalla auttanut käpytikkakannan täydellinen romahtaminen alueellamme monen todella runsaan tikkavuoden jälkeen?

Noh, laitetaan muutama muu muisto kesältä omaksi osakseen niin tulee tännekin jotain täytettä...