Muistoja kesältä, osa 2

Toukokuun 30. päivä tuli puhelimeen viesti pikkutiirasta Vaalan Painuanlahdella. Soitin Kannisen Arille, joka oli havinnut linnun, että oliko lintu hyvin nähty ja paikallisen oloinen. Ari kertoi linnun olleen hyvin näkyvissä lähellä tornia, joten kamppeet kasaan ja menoksi.

Olin Painunalahdella noin tunti ilmoituksesta. Paikalle olivat ennättäneet myös muutamat muut Kainuun pinnoista kiinnostuneet, joten linnun etsiminen alkoi. Sopivaa kandia pikkutiiraksi ei kuitenkaan näkynyt ja osa porukasta kävi kiertämässä muita läheisiä kohteita, joilla tiira olisi voinut olla paikallisena.

Hannulla oli kiireitä ja hänen täytyi jatkaa matkaansa, mutta me muut paikalla olleet suuntasimme kulkumme kävelemään rannalle. Hetken kävelyn jälkeen huomasin kohti lentävän pienen tiiran, joka ohitti meidä melko läheltä - siinä se oli! Ilmeisesti lintu nousi esiin jostain kaislikon takaa lepopaikastaan, kun kävelimme rantaviivaa pitkin. Linnun lentoreitti meni lähempää Tervon Aria ja Ruuskasen Jounia, joten heillä tiira ruudulla hieman isompana, mutta muistokuvan sain itsekin.

Muistoja kesältä, OSA 1

Kävimme Pekan, Mairen ja Juhon kanssa retkeilemässä Puolangalla 22.-23.6. Atlas -kartoituksen ja pohjantikkakuvauksen lisäksi käytimme hetken Kuirivaaran takaa löytyneen lapinuunilinnun kuvaamiseen.

Lintu löytyi, kun sen laulu kuului avoimesta auton ikkunasta. Koiras oli jatkuvasti äänessä ja sitä kuvatessamme myös naaraslintu kävi hetken näytillä. Linnun reviiri ei poikennut tavallisesti koivuvaltaisesta vanhasta hakkuuaukeasta. Eli lajin voi löytää Kainuussa lähes mistä tahansa.

Reviirin läpi meni vanha metsäautotie, jonka reunapuissa kuvasimme lintua pariin otteeseen yhteensä noin tunnin ajan. Koska minulla ei aikaisemmin ollut lajista kuvia ollenkaan, tuli lajikuviin huomattava parannus!

Viitatiaisia edelleen

Viitatiaisia löytyy lintulaudoilta edelleen, vaikka kovat pakkaset ovat jatkuneen jo muutaman viikon. Kävin Nakertajassa etsimässä viitatiaisia, koska ensimmäisellä kävelyllä niitä ei sieltä löytynyt ja toisella kertaa heti reitin alkupäästä useampikin. Ehdin tänään tehdä vain lyhyen kierroksen, mutta löysin viitatiaisia kolmesta eri kohdasta - onko kyseessä 1, 2 vai 3 eri lintua on mahdotonta sanoa. Epäilen kuitenkin, että niitä oli vähintään kaksi.
Kaksi linnuista löytyi atrapin avulla ja kolmas sattui vahingossa kohdalle, kun kuvasin pyrtötiaisia suuresta tiaisten sekaparvesta.
Urpiaisia näkyi useita pieniä parvia, suurimman ollessa noin 50 yksilöä. Yhtään vaaleaa tundraurpiaiskanditaattia ei kuitenkaan sattunut kiikariin.
Varpusparvissa on nyt lähes joka paikassa seassa pikkuvarpusia, joiden syksyinen kova vaellus toi lajia Kainuuseen ennätyksellisen paljon. Tavallisia varpusiakin tuntuu Nakertajan alueella olevan onneksi vielä reilusti. Useita yli kymmenen yksilön ryhmiä on löytynyt eri puolilta aluetta viimeisen kolmen viikon aikana.

Juttelin kulkiessani paikallisen asukkaan kanssa, joka kertoi myös nähneensä pyrstötiaisia. Samalla hän kertoi myös harmaapätikan käyneen hänen ruokintapaikallaan koko viime talven ajan.

Psiii sta

Flunssan painaessa päälle jäi hiihtolenkki väliin. Kävin kuintekin lyhyen, vajaan tunnin, happihyppelyn kävelemässä lintuja etsien. Kävelin pätkän samaa reittiä, josta pari viikkoa sitten en löytänyt viitatiaisia, vaikka etsin pari kolme tuntia. Suvantola - Nakertaja alueen pusikot kuitenkin olivat niin lupauksia herättävät, etteivät ne voineet olla tyhjiä.

Ensimmäisessä tiaisparvessa ei nytkään ollut lupauksia herättäviä ääniä. Jatkoin matkaa ja 300 metrin jälkeen löytyi toinen parvi. Vieläkään ei lupaavia ääniä, joten puhelin esiin ja atrappi soimaan. Noin 30 sekunnin kuluttua paikalle tulikin viitatiainen ja vähän ajan päästä ainakin kaksi lisää. Parvi oli iso ja laajalla alueella hajallaan, joten lintuja saattoi olla useampiakin.

Eli sopivia ruokintapaikkoja tutkien asuinalueiden reuna-alueilta sekä järvien ja jokien rantapusikoista ja niiden ympäristöstä viitatiaisia kyllä löytyy. Yhdellä kävelyllä ei löydä linnuista kuin osan, joten paljonko lintuja meillä oikein on?